*

Kumkvattikompotti Välillä sanon jotain iloiseenkin sävyyn.

Turvaesineet ja niiden merkitys

  • Alkava turvaesinekokoelma
    Alkava turvaesinekokoelma
  • Koti-ikävän helpotuskoru
    Koti-ikävän helpotuskoru
  • Rauhoittumiskoru
    Rauhoittumiskoru

Lähtöön on nyt vajaa viikko, ja matkastressi alkaa pikkuhiljaa ottaa jalansijaa. Jo muutamien viime viikkojen aikana olen varautunut lähtöön hankkimalla niinsanottuja turvaesineitä.

Mitä ovat turvaesineet? Ne ovat nimensä mukaisesti esineitä, joiden mukana kantaminen rauhoittaa ja helpottaa oloa. Ne siis tuovat turvallisen olon vaikka ympäristö muuttuukin. En tiedä onko tämänkaltaisille merkittäville tavaroille oikeaa sanaa, mutta vastaavia esineitä on ihmisellä usein läpi elämän. Lapsena on usein jokin unilelu, jota ilman elämä on vaikeaa. Isompana se voi olla niinkin pieni asia kuin tietty ponnari, joka on aina samassa paikassa. Turvaesineet ovat muuttumattomia asioita, jotka tuovat rutiinin ja turvallisuuden tunnetta elämään elämäntilanteen muuten muuttuessa. Luonnollisestikin ne vaihtuvat iän myötä, kun ihminen kasvaa isommaksi ja mielenkiinnonkohteet ja elämässä tärkeät asiat muuttuvat. Monilla ensimmäinen "tiedostettu" turvaesine on rippiristi. Esine, joka saadaan lahjaksi ja joka on aina kaulalla.

Kuvissa näkyy mukaan lähtevistä neljästä esineestä kolme. Iso vihreä kirjan näköinen on kirjoitusvihkoni, ja kuvasta ulos jäänyt vihko on reseptivihkoni. Niiden lisäksi mukaan lähtee kaksi aivan erityisen tärkeää korua.

Ensimmäinen noista koruista on korsetin muotoinen medaljonki, jonka sisällä tulee olemaan kuva kotini asukkaista: miehestä, kissasta ja pupusta. Sain kyseisen medaljongin viime viikolla hyvältä ystävältä, ja tiesin heti haluavani ottaa sen mukaan. Kuten korun antaja itse totesi, voin sen avulla kantaa mukana "mitä nyt ikinä Suomesta eniten jäänkään kaipaamaan." Medaljonki on varsin suuri ja painava, ja siinä on sen suurin arvo: sen ollessa kaulassa sen paikallaoloa ei voi unohtaa. Olen ristinyt sen koti-ikävän helpotuskoruksi.

Viimeisessä kuvassa näkyvä tähtikoru omaa pidemmän historian. Kun aloin seurustella joitakin vuosia taaksepäin nykyisen avomieheni kanssa, hän hankki minulle lähes samanlaisen. Kyseinen koru oli kaulassani aina, mutta katosi noin vuoden jälkeen löytämättömiin. Asiasta on ollut paljon surua, ja viime sunnuntain ystävänpäivänä sain häneltä paketin, jossa kuvassa oleva koru oli. Sen jälkeen olen taas ottanut sen politiikan, etten ota kyseistä korua enää pois. Kyseisen korun olen ristinyt rauhoittumiskoruksi, sillä tämän edeltäjää minulla oli tapana hivellä aina kun tilanne oli epämiellyttävä ja kaipasin rauhoittumista.

Uskon, että jokaisella ihmisellä on turvaesineitä. Niiden olemassaoloa ei välttämättä edes tiedosta, mutta suurimmalla osalla ihmisistä on kotonaan tai lähellään jokin asia, joka on muuttumaton ja jonka muuttumattomuus tuo turvaa. Kertokaa ihmeessä omista turvaesineistänne, olen utelias kuulemaan pitävätkö muutkin vastaavalla tavalla itsellään turvallisuusmateriaa!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen

Aivan siis stiletti, teleskooppipamppu, sekä nyrkkirauta :D
Yöni nukun toki parhaiten puristamalla magnum 44:sta poskeani vasten
Sen kylmä suuudelma rauhoittaa niin
=;)

Tjaa eikun juu
Eihän tämä ollutkaan kovaksikeitetty dekkarinomainen yösatu

Toisaalta kuten kerroin
Irlannissa haltijoita kultapatoineen on
Lyhyehköjä ja pukeutuvat vihreään
Kun heidät kiinni saa, saa vaatia omakseen kultapataa
Tarvitset ehkä jonkinlaisen lasson mukaasi siis
Turvallista sinulle mutta ei niinkään haltijalle
(Voit vaihtoehtoisesti heittää perunalla joita siellä pitäisi riittää)
Pääasia että kultapata on oleva sinun

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen

Sitten melkein aikuisten oikeasti (mutta vain melkein)

Niin maan pirusti yritän fundeerata mikä olisi esine jota kaipaisin
Tai joka helpottaisi koti-ikävää

Minä kun kiinnyn vain ihmisiin ja sitäkin vähää harvakseltaan
En oikeastaan koskaan kiinny esineisiin tai paikkoihin

Saattaa johtua siitä että se mikä eilen oli mun
On jo huomenna jonkun muun

Ikinä en ole juurtunut yhteenkään paikkaan
Koti on paikka jossa ne rakkaat ihmiset ovat

Itse kun matkustin penskana ruåtsiin töihin niin laitoin kyllä hieman hiekkaa minigrip pussiin ja kerroin kaikille sen olevan maata jota omistan
(Innoittaja tähän toimi hra A.Ankka)
Oli ikäänkuin käsinkosketeltavaa kotimaan kamaraa aina käsillä juu

Käyttäjän HannuValjakka kuva
Hannu Valjakka

Ai nii..ku sä lähet sinne Irelantii..eli Eireen..mä oon nii vanha,etten ole tommosta turvaesineasiaa ees osannu noissa yhteyksissä ymmärtääkään,mutt nyt ku sanoit,nii tajuan kyllä.Mä en oo koskaan ollu korujen käyttäjä,jotain sormuksii joskus nuorempana..jotain kaulakoruja joskus kokeilin,mut ei oikeen,ku oli niinku joku ois roikkunnu kaulassa koko ajan .. :)) nii-i,just..:)
Mut toi körsettikoru on aika makee,näin vanhankii mielestä..ja onnentähti on aina hyvä.
Sulla on kaikee hyvää ja kivaa edessä..opi ja elä ja nauti kaikesta muustakin..lähetämme kannustavia ajatuksia täältä meiltäkin päin..äläkä unohda irlantilaista musiikkia,se on aika makiaa kanss.
Kun en hallitse vieläkään tota linkittämistä,niin kaivas tuubista vähän maistiaisia etukäteen..raggle, taggle cipsy o..kantri versiona ja sitte sellanen versio,jonka laulaa Andreas Scholl..huomaa,että siinä laulaa vaan yks ihminen..eli kaikkea hyvää ja turvallista matkallesi mukaan!

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Ai, olipa jännä juttu. Mulla on joskus ollu joku kirja, jota olen kulettanu matkassa joka paikassa. Sitte just, joku lehtiö ja kynä piti joskus olla aina matkassa. Sitte ehkä kodeissani on aina nuita kristalleja ikkunoissa ollu siittä lähtienko kuulin, että net suojelee pirun silmältä (en tiä, mikä son). Pörssi ja puhelin usseimmiten matkassa. Ja rannekello, olen siittä riippuvainen, mulla pittää olla rannekello. Onnea sulle reissuun ja tsemppiä nuitten ihmekamppeittesti kans kanssa!

Käyttäjän TeppoNygren1 kuva
Teppo Nygren

Tämä on aika hölmöä, mutta vuosia sitten sain yhdeltä naiselta daavidin tähden. Siitä tuli minulle jonkinlainen varmistus että heräisin jos käyn nukkumaan ja jos jokin tilanne elämässä tuntui unelta tai muuten kuvitellulta, niin sen teräviä sakaroita hypistelemällä tavallaan erotti unen ja todellisuuden toisistaan. Pidin sitä korua yli kymmenen vuotta ja muutaman kerran jouduin hankkimaan siihen uuden ketjunkin. Yhdelle henkilölle kerroin viimekesänä elämääni liittyneistä kommelluksista ja hän totesi että hänen elämänsä on ollut hyvin värikästä, mutta minun elämäni on ollut kuin tv-sarja. Liian paljon jos tapahtuu sellaisia asioita, mitä ei pitäisi tapahtua kuin kerran tai parikertaa elämän aikana, niin rupeaa epäilemään ettei elämä mitä elää olekkaan todellista. Tällä hetkellä ei ole mitään esinettä, mistä olisin riippuvainen millään tavoin.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset