Kumkvattikompotti Välillä sanon jotain iloiseenkin sävyyn.

Rosvochurrot, ah mitä herkkua!

  • Joku joskus väitti, että churroista ei saa tyylikkäitä. I beg to differ. (Kuvasta on vastuussa Riku Tiedemann, kiitos hänelle)
    Joku joskus väitti, että churroista ei saa tyylikkäitä. I beg to differ. (Kuvasta on vastuussa Riku Tiedemann, kiitos hänelle)
  • Lapsille suunnatuista keittokirjoista tähän mennessä paras. (Jälleen kuvasta kiitos Rikulle)
    Lapsille suunnatuista keittokirjoista tähän mennessä paras. (Jälleen kuvasta kiitos Rikulle)

Laita silmäsi hetkeksi kiinni. Kuvittele mielessäsi lapsille suunnattu keittokirja.

Suurella todennäköisyydellä näet nyt suurikokoisen, värikkään kirjan. Kirjan, jossa on suuria kuvia ja helppoja ohjeita. Ohjeita, joissa aikuiset leikkaavat ja paistavat kaiken. Jos tuuri käy, lapsi saa ehkä käyttää tehosekoitinta. Olen aina inhonnut lapsille suunnattuja keittokirjoja, sillä ne ovat yhdeksänkymmentäprosenttisesti roskaa. Suuria, hassuja kuvia ja terveellisiä smoothieohjeita. Tai vaihtoehtoisesti ohjeita, joista saa olonsa sokeriällöksi vain katsomalla ensimmäistä reseptiä.

Siri Kolun Rosvoruokaa-teos tekee tähän rakastettavan poikkeuksen. Rosvoruokaa-teos on sivuteos Me Rosvolat -kirjasarjalle. Yllä oleva kuva on kirjassa olevasta churro-ohjeesta. Kyllä, melko haastavaa lapsille suunnatuksi kirjaksi. Mutta kirjassa ohjeet niin hyvin selitetty, että jopa lapsi voi sillä ohjeella tehdä täydellistä jälkeä.

Rosvoruokaa-teos on sivuteos Me Rosvolat -kirjasarjalle.

Kirja lähtee liikkeelle erilaisista ruokapeleistä, joita vakavasti harkitsen kokeilevani jopa aikuisten kesken vietettävissä juhlissa. Sen jälkeen käydään läpi nippu jälkiruokia ja herkkuja. Pääruuat ja muut suolaiset hyvät tulevat niiden perään. Kirjassa ei jäädä turhaan jumiin siihen, että jokin olisi liian helppoa tai vaikeaa. Ruokaa voi syödä valtavan vuoren ja se on ok. Se on seikka, jota harvoin näkee keittokirjoissa. Keittokirjat pyrkivät ohjeistamaan yhteen pieneen ja kontrolloituun annokseen, mitä itse inhoan. En ole kontrolloitu annosihminen. 

Kerään mielelläni keittokirjoja, ja olen aina tärinöissäni innosta kun saan käsiini uuden. Kolun kirja on nyt ensimmäinen uusi keittokirjani pitkään aikaan, ja odotan innolla pääseväni kokeilemaan muitakin ohjeita. 

Jos haluat ostaa lasten tai lastenlasten kanssa kokkaamiseen vain yhden ohjekirjan, niin suosittelen tätä lämpimästi. Toisaalta, vaikka tahtoisit kokata itseksesi olisi tästä iloa. (Plus, salaisuus: kirjassa on myös kasvissyöjille sopivia reseptejä, eli kaikille jotakin!)

 

Niin, ja viimeisenä huomiona: Ruokavalokuvani ottaa tästä eteenpäin Riku Tiedemann vakiosti. Totesimme yhdessä, että minä olen toivoton asettelemaan ruokaa lautaselle, ja hänellä taas on vakaa käsi ja hyvä silmä siihen hommaan. Näin  ollen tulevat ruokapostaukseni ovat kaikki yhteistyössä hänen kanssaan tehtyjä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen

Ai saatara
Nyt tuli nälkä (tai no aina on nälkä ja kokoajan jano)

Täytyypä tutkia kuin hutkia tuota kirjaa
Siskos aika innostunut on

Mites toi ns "pelkokertoin"
Elikkä kuinka ruffii stuffii siinä on veitsien, kuumien patojen ja kattiloiden kera

Välillä pitää vislaa vaan kun pienet väkertää
Mut joskus joutuu sanomaan että tota joo
Joskos mä puuhastan ton

Käyttäjän EmmaUronen kuva
Emma Uronen

Pelkokerroin on varsin matalalla, nuo churrot ovat varmaan vaarallisimmat tehtävät. (Nimim. uppopaistoin käsivarteni)

Eli uskaltaisin Essin ikäisen laittaa jo tekemään itsekin helpoimpia ohjeita. Kannattaa tsekata!

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen

Äitiis olet sit tullut
Sekin kerran munkkeja paistaessa uppopaistoi kätensä

Eikait siinä mitään
Kunhan ette keitä päätänne
Se vois olla aikas kalttaus kanttu und vei

Jeps
Kyllä mä annan aikas paljon tehdä
Mut vähän välillä joutuu pata kattilaa soimaamaan
Kun ei toi terkkari oikein hotsita silleen ihan hitosti
Mälsä paikka ja safkat jäis syömättä

Käyttäjän EmmaUronen kuva
Emma Uronen Vastaus kommenttiin #4

Kuin äiti, kuin tytär.

Yritetään välttää liiallista kalttausta kotona :D

Jep. Mutta tosiaan suunnilleen turvallista on. Sählävaara on ehkä se suurin riski.

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen Vastaus kommenttiin #5

No joo
Enpä ole minäkään sähläysvapaa hemuli

Hän joka sähläämätön on
Keittäköön päänsä
Sillä eihän me sellasta uskota
Ei olleskas

Käyttäjän EmmaUronen kuva
Emma Uronen Vastaus kommenttiin #8

Sählääväksi mymmeliksi julistaudun tässä ja nyt. Katsotaan, jos huomenna keittyisi pääkin :D

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

"Totesimme yhdessä, että minä olen toivoton asettelemaan ruokaa lautaselle,.."

No mutta Emma! Aivan väärä asenne, ja siihenkin on keittokirjoja. Minullakin, vaikka en ole minkäänlaista kokkikoulua käynyt, sellainen kuin Koristeita ja silmänruokaa.

Käyttäjän EmmaUronen kuva
Emma Uronen

Totta, minulla on huono asenne tähän. Mutta toisaalta, koetan korjata asiaa parhaillaan. Olen menossa nimenomaan ruokavalokuvauksen kurssille ja olen lainannut muutaman kirjankin. Lisäksi Rikun hoitaessa visuaalisen puolen otan oppia samalla.

Jotenkin on vain hyvin vaikea hahmottaa lautasta. Olen pannut merkille, että sanallinen hahmotus on minulle helppoa, mutta jos pitäisi jotain nähtyä hahmottaa, on se heti huomattavasti vaikeampaa.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Niin no, joillain on eideettinen näkömuistikin, joillain ei, mutta ainahan pätee se, että harjoitus tekee mestarin.

Käyttäjän EmmaUronen kuva
Emma Uronen Vastaus kommenttiin #7

Totta. Ja se täytyy todeta, että jos tiedän mitä teen, onnistuu asioiden lautaselle laittaminenkin. En vain osaa suunnitella lautasta vielä täydelliseksi. Sitä päivää odotellessa, kun sekin onnistuu!

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #9

Ja ei aikaakaan, niin kaunistus :)